Luonto on aina suurempi kuin ihminen!
16. helmi, 2017
Tiistaina tuli käytyä HAMissa. Piti katsoa oliko sitä elämää museossa Yayoi Kusaman näyttelyn jälkeen. Olihan se hyvin erilaista. Ei lapsiperheitä, ei ihmismäärää, ei paljon värejä. Iloisuus oli vaihtunut melankoliaan. Eihän sitä aina voi olla juhlat päällä. En tiedä koenko museossa enää koskaan sitä tunnelmaa mitä Kusaman näyttelyssä 15.10. Oli se sen verran huikaisevaa menoa. Jotain hyvää sitä kuitenkin aina löytää joka näyttelystä. Tällä kertaa se oli Eva Törnwall-Collinin työ "Junavaunussa". Tunnelma teoksessa oli vähän samanlainen, kun Edward Hopperin töissä.