Luonto on aina suurempi kuin ihminen!
20. elo, 2016
Eilen teimme kulttuurimatkan akselilla Parikkala, Lappeenranta ja Verla. Matka taittui päätiellä, sivuteillä ja sorateillä. Kivet ropsuivat sivuteillä ja niskat nakkelivat ees taas kuopista. Hyvä bueno reissu. Parikkalan patsaspuistossa nyt toista kertaa. Nyt sai irti paljon enemmän, kun tiesi mitä odottaa. Paikassa oli myös uusi opas. Alkoi itse höpöttämää ja puhuttiin aika paljon. Vaikutti pätevältä ja innostuneelta. Tämän jälkeen kävimme Lappeenrannassa ja Wolkoffin talomuseossa. Perin mielenkiintoista. Runsaasti esineistöä ja elävä opastus. Sen jälkeen tallustimme satamassa ihastelemassa laivoja ja vedimme pitsat rannassa. Atomeita porukka tuntui jonottavan. Siistin näköinen kaupunki, johon pitää palata viimeistään ensi kesänä. Tämän jälkeen lähdime pikkuteitä pitkin Verlaan. Oli mielenkiintoinen reitti ja ilman Hereä emme varmasti olisi löytäneet perille. Verlassa otimme kuvia koskialueella. Hieno maailmanperintökohde. Mielenkiintoista tiilirakentamista. Kotimatkalla pysähdyimme aika monelle bussipysäkille ottaman kuvia auringosta, ladoista ja lehmistä. Päivän saldoksi tuli jotain 1000 kuvaa. Enemmänkin olisi voinut ottaa, ellemme olisi kinanneet sopuisasti paremmasta kamerasta. Kotona yöllä väsyneenä, mutta niin Suomi fanina.