19. heinä, 2016

Yhteenveto

Olosuhteet Tenolla olivat todella haastavat. Vettä oli melkein kaulaan asti ja ilmatkit olivat tosi haastavat. Tuuli vaivasi melkein joka päivä. Vettä tuli taivaalta ihan siitä kuuluisasta "Esteristä" Välillä pääsi huopaamalla vain eteenpäin. Kuitenkin lohta oli hyvin joessa ja se otti vaativissakin olosuhteissa. Jotkut lopettivat kalastuksensa keskellä viikkoa ja sitä voi sanoa rintamakarkuruudeksi. Yrittää pitää loppuun asti.

Tapahtumia oli hyvin, mutta yllättävän moni kala karkasi jo tärpissä. Vapa taipui, mutta sen jälkeen oli hiljaista. Yhden lohen häröilimme ihan omaa tyhmyyttämme. Parilla kalalla oli sitten vastavasti perho kunnolla syvällä nielussa asti. Vaappuja käytimme yhtä paljon, kun perhoja. Se oli huono valinta, sillä vain yksi kala hyväksyi vaappu tarjouksemme. Ihme sillä mukana oli paljon erilaisia uinteja. Viime vuonna Joonas-vaaput toimivat hyvin, mutta nyt ei tullut nykyäkään. Omat perhot toimivat yllättävän hyvin. Niitä pitää tehdä talven aikana runsaasti lisää. Niissä saa käyttää mielikuvitusta.

Tällä kertaa ottivieheet olivat Jan, Toni Partasen perho ja omat perhot. Paras yksittäinen perho oli Green Higlander, jossa oli 4 tapahtumaa. Perhoja oli 2 samalla resptillä, mitkä toimivat.

Viimeinen lohi oli makoisin, mun se tuli kalkkiviivoille. Lähdimme viimeiseen laskuun vain puoli tuntia ennen päätöstä. Kala olikin aikamoinen runtttaaja ja siima vinkui kunnolla. Siinä sitä haavimiehenä jännitti tilannetta kummasti. Onneksi lohi tuli ylös asti. Muuten se olisi tuntunut todella suurelta pettymykseltä.

Uskon, että loppukausi on Tenolla todella hyvin veden laskiessa. Kalaa on todella hyvin joessa ja seassa tietysti niitä isomuksiakin. Koko arsenaali mukaan joelle. Vaappuja, lusikoita ja perhoja. Kovaa yritystä, niin kyllä rullakin vonkuu.