8. joulu, 2011

Linnanjuhlia ja Larssonia

Linnan juhlat on taas juhlittu vuodeksi eteenpäin. Kiva juhlia on seurata sohvan reunalta. Miehethän pääsevät näissä juhlissa huomattavasti naisia helpommalla arvostelun suhteen. Miehiähän arvostellaan hyvin harvoin pukeutumisesta, vaikka heillä olisi kylpytakki päällä. Ainakin jos se olisi musta.

Yllättävän paljon miehistä löytyy alisuorittajia pukeutumisen suhteen. Vuodesta toiseen kompastuskiviä ovat solmiot, solmiosolmut ja liian lyhyet sukat. Solmio ei saa olla myöskään liian pitkä, eikä frakkia kanssa käytetä kelloa.  Linnan ensikertalaisia voi katsoa läpi sormien, mutta konkaripolitiikoilta se sentään pitäisi onnistua. Sarjakuvasolmiot, eivätkä suuripallolliset kuosit sovi Linnan juhliin. Ehkä tapakouluttaja Kaarina Suonperän pitäisi järjestää politiikoille pukeutumiskurssi. Samat henkilöt, kun kuitenkin edustavat suomalaisia ulkomailla. Kurssin jälkeen kaikilla edustajilla voisi olla kirkkaansiniset solmiot. Toivottavasti ei ainakaan mustan paidan kanssa!

Politiikan teko sen sijaan on lisääntynyt Linnan juhlissa. Eikö siihen riittäisi 364 päivää vuodessa?

Vanhemmat naiset saavat harvoin kiitosta puvustaan, vaikka sen kankaaseen tuhannet toukat olisivat syöneet silkkipuun lehtiä. Ei siihen auta muodikas mallikaan , upea leikkaus, kuuluisa suunnittelija, eikä puvun oikeaoppinen kantokaan. Harvoin lehdistö tai naistenlehdet heitä noteeraavat. Vain nuoruus on muodissa! Kaikki nuoruuden lähteelle. Mars, mars!

Huolestuttavaa, mutta kävin jo toisen kerran Turussa vuoden aikana. Näin talvella kaupunki näytti sateessa synkältä. Taas tuntojani vietiin piirun verran siihen suuntaan, mitä tunsin kaupunkia kohtaan laivastossa sinisen univormun aikaan. Vain kahteen ravintolaan pääsi tällöin siniset päällä!

Turun taidemuseossa on Carl Larssonin näyttely "Unelmia harmoniasta" tammikuuhun asti. Alussa näyttelyä haittasi aikamoinen yleisömäärä. Suomessa, kun yleensä näyttelyä saa katsoa rauhassa.

On opettavaista verrata saman aikakauden suomalaisia maalauksia ruotsalaisiin. Niin  arkisia ja inho realististisia ovat suomalaiset saman aikakauden teokset. Kuitenkin molempia tarvitaan.

Harva tietää että Larsson teki 1800-luvulla Lundgrenin ja Leidesdorffin kalastusvälineliikkeiden julkisivut Tukholman vanhassa kaupungissa. Nordiska museon kellarissa on Larssonin tekemä Lundgrenin liikkeen käyttämä julkisivu.

Useammassa Larssonin taulussa oli kuvattu ongintaa, joka oli hänelle varmasti mieluisa aihe.

Taulussa "Napp" vuodelta 1885 kalamies käytti punavalkoista kohoa onginnassa. Kalamiehen pukeutuminen kiinnitti huomioni tauluun. Onko tästä taulusta mahdollisesti keksitty "Napp och Nytt" nimi? Laitan oheen myös kuvan Larssonin piirtämästä mainostaulusta. Taulussa pikkupojat onkivat ahvenia laiturilta ja vanhemmat miehet slanttaavat haukia ruovikon reunalla. Valokuva on huono, mutta kertoo kuitenkin urheilukalastuksen arvostuksesta 1800-luvun lopussa! Lundgrenin kalastusvälineliike myy edelleen kalastustarvikkeita Tukholman vanhassa kaupungissa. Leidesdorffin liikehuoneisto samalla kadulla myy nykyisin antiikkia. Kannattaa vierailla Lundgrenin liikkeessä ja Larssonin näyttelyssä Turun taidemuseossa!