12. kesä, 2012

12.6.2012

"Pahus", vielä näihinkin piti seota. Nuorena sitä tuli luettua dekkareita ja niissä puhuttiin paljon decoysta. Tosin nämä nykyiset decoyt ovat paljon karkeampaa tekoa. Herkkyyttä ja hiljaisuutta löytyy sitäkin enemmän. Kukahan on tehnyt Suomessa ensimmäisen decoyn? Se varmaan tiedetään, sillä onhan Suomessa varmasti ymmärretty kansanomaisen kulttuurin päälle. Kirjallisuutta ja tietoa löytyy ylitsevuotavan paljon. Sitä varmasti arvostaa varmasti myös Suomen tietokirjailijat ry.

Vielä on pitkä matka siihen, että kokoelmassa olisi mestareiden töitä.  A Elmer Crowell, John English, William Bowman ja Charles Schoenheider ovat nimiä, joista kannattaa haaveilla.

On hienoa huomata miten kaaveista löytyy hienoja patinoita. Puussa patina on parhaimmillaan. Vetää aika hiljaiseksi. Pätäköissä ja vaapuissa löytyy myös hienoja patinoita. Murretut sävyt ja hieno patina, siinäpä runollinen yhdistelmä. Lisää pätäköitä pitää saada kokoelmaan. Pätäkkä viikossa pitää mielen virkeänä.

Tilaa kaaveet vievät kyllä paljon. Pitää olla tarkkana, ettei määrä kasva. Mulla kun ei ole autotalliakaan, eikä uima-allastakaan. Näissä paikoissa yleensä keräilijät pitävät decoy kokoelmiaan. Mulle riittää, että voin ottaa kaaveen kainaloon, kun kopasen päiväunille. Ei sitä aina

pehmolelua jaksa kainalossa pitää.