4. tammi, 2016

Pikaruokaa

Pikaruokamarkkinat ovat kasvaneet aivan uusiin mittoihin Helsingissä. Kaupunkia kiertäessä silmien eteen tulee paljon paikkoja, mista ei aikaisemmin ole tiennyt mitään. Se on hyvä asia, sillä kilpailu parantaa sekä laatua, että hintatasoa. Kallistahan pikaruoka Helsingissä on, mutta sehän johtuu korkeista vuokrista, palkkojen sivukuluista ja muista maksuista.  Kuitenkin kuluttajan on mahdollisuus saada aivan uudenalisia makunystyröitä hiveleviä makunautintoja. Pitää olla vain rohkeutta testata jotain uutta. Ihmeellisen paljon väkeä käy vielä hampurilaispaikkoissakin. Itse pyrin kiertämään ne kaukaa, mitä nyt hodareihin haksahdan joskus. Sushipaikkoja on Helsingin keskustassa aivan liikaa. Niitä on vain reilusti muita pohjoismaita enemmän. Niitäkin tulee testattua tasaisin väliajoin. Ketjut pyrin kiertämään niissäkin kaukaa. Kutkuttavampia makuelämyksiä saa aivan pienissä paikoissa.

Mitkä sitten edustavat perinteisiä pikaruokapaikkoja Helsingissä. Ehdottomasti ikonisia maamerkkejä ovat Iso Jaska ja Pikku Jaska. Tavallaan onhan tuokin ketju, mutta ei sitä samassa mittakkavassa miellä ketjuksi. Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että pikaruokapaikat kuopataan. Vielä mitä ne elävät vielä kauemmin, kun Väyrysen polittinen ura. Ja se on pitkä aika se.