16. heinä, 2014

Kirpparit

Kirpparit kuuluvat kesään. Ainakin muutaman kerran kesässä pitää lähteä pönkimään kirpparille. Kirpparille ei saa lähteä etsimään mitään. Sinne mennään mieli avoinna ja katsotaan, mitä tulee vastaan. Paljon erilaisia asioita. Ihmiset ovat kuitenkin parasta kirppiksellä. Siellä tapaa persoonallisuuksia.

Monet inhoavat vakiokauppiaita. Totuus on kuitenkin se, ellei vakiomyyjiä ja ostajia olisi, tori kuolisi. He pitävät torin käynnissä. Tietysti ainahan siellä voisi olla pari myyjää. Se ei kuitenkaan ole sama asia. Hyvän torin pitää olla kuhiseva muurahaiskeko. Missä kaikki ovat päällekkäin ja joku tekee välistä mielestään löydön. Kirpparilla on paljon unelmia ja paljon hyvää mieltä. Tarinat ovat eläviä. Moni antiikkivelho on jo taivaanhattaran paremmalla puolella. Heitä muistellaan lämmöllä. Tavaroita ei saa mukaansa, mutta tarinat elävät väkevinä.

Hietsun kirppistä on paljon pienenetty vuosien varrella. Parkkipaikat ovat vieneet paljon myyntipaikkoja. Joskus tori on ollut paljon kuhisevampikin. Silloin jotkut myyjät nukkuivat torilla, että saivat myyntipaikan. Kaupunki kuitenkin nostaa paikan hintaa tasaisesti ja kompensoi paikkojen määrän pienentymisen. Ikävin episodi koettiin muutama vuosi sitten, kun kaupunki irtisanoi antiikkikauppiaiden tilat hallista. Tilaa piti tehdä Kauppatorin hallin myyjille, jotka tulivat vuodeksi remonttia pakoon. Kaupungille toiset vuokralaiset ovat toisia arvokkaampia. Näyttää tulevan taas sade.

Kuvassa olevalta mieheltä kannattaa ostaa perunoita. Ostamamme siiklit olivat vuoden parhaita perunoita. Niissä oli mukana myös makua.