11. kesä, 2014

Moulin Rouge

Tuo tarunhohtoinen paikka tai sitten ei. Kerran olen ollut iltaa istumassa tuolla. Ei hirveästi kolahtanut. Paikka oli liian iso ja penkki liian kaukana lavasta. Jotenkin luulin, että paikka olisi ollut intiimimpi. Tosin jos asuista ja lavavasteista pitää, niin paikalla kannattaa käydä. Tuntuu vain siltä, ettei revyy ole mun juttu. Tosin olisin halunnut olla Henri Toulouse-Lautreckin aikana paikalla, edes kärpäsenä katossa. Tosin aidoin Montmartre löytyy tänä päivänäkin sivukaduilta ei turistien täyttämistä paikoista.

Louis Weber (La Goulue), Jane Avril  ja Yvette Guilbert olivat aikoinaan paikan vetonauloja. Joku osasi tanssia, joku laulaa ja yksi ottaa valokuvia. Moni tähti nousi parrasvaloihin pienistä paikoista ja ilta päättyi usein myöhemmin kadulle. Sanotaan, että La Goulue omisti korkeimman can can potkun Pariisisa. Hän oli Punaisen myllyn tähti, ennen joutumista rappiolle.  Mylly pyörii yhä ilman näitä valovoimaisimpa tähtiä. Aika on muuttunut. Vain televisio tekee nykyisin yhtä suuria tähti. Kuitenkin punaiset valot tuikkivat yhä joka yö Boulevard de Clichylla.