19. helmi, 2012

19.2.2012

 Kun vanhenee miettii yhä enemmän elämän tarkoitusta. Sukulaisia nukkuu yhä enemmän pois.

Osa läheisistä on niin huonossa kunnossa, ettei enää tiedä onko heillä täällä maanpäällä mukavaa.

Olisiko oikeudenmukaista, että jokainen voisi painaa nappia silloin, kun haluaisi täältä pois. Sekään ei varmaankaan toimisi, sillä moni painaisi sitä liian aikaisin tajuamatta, mitä kaikkea ihanaa voisi vielä kokea maan päällä.

Julkisuudessa puhutaan aina miten huonosti vanhukset hoidetaan. Ei välttämättä. Minun mielestäni heillä on Suomessa suhteellisen hyvät olosuhteet. Sen sijaan puhutaan liian vähän, onko heillä enää mukavaa täällä. Ymmärtävätkö missä he ovat, mikä päivä tänään on ja mitä ruokaa he syövät? Vanhuus on ihmeellinen asia. Osa nukkuu pois liian aikaisin ja osa liian myöhään. Missä menee kultainen keskikaista? Sitä tuskin kukaan tietää. Sen takia meidän pitäisi nauttia jokaisesta päivästä, kun siihen on mahdollisuus. Oletko onnellinen, elätkö täysillä? Tiedätkö edes mitä onnellisuus on? Toivottavasti.

Kaikki me koiraihmiset olemme sitä mieltä, ettei meidän lemmikkiemme elämän kaari ole tarpeeksi pitkä. Vai onko se juuri tarpeeksi pitkä hyvään elämään? He lähtevät pois, kun vaivat alkavat vaivata. Monet pienet koirat elävät sentään usein 15 vuotta. Monet jalostetut koirat vain 5 vuotta.

Koirat ovat taas muuttaneet elämän kiertokulkua viikonloppuna. Jaana hoitaa Pihlaa Neean kotona ja minä Nettiä meillä. Kaverukset eivät oikein tiedä, miten paljon vaivaa aiheuttavat, kun eivät sovellu yhdessä oloon. No ei se mitään, koirien ja lähimmäisten eteen tekee melkein mitä vain.

Laitan kuvaan Henri de Toulouse- Lautreckin näkemyksen koirasta. Eläviä viivoja elämästä!