24. heinä, 2013

Pariisissa

Vietimme viime viikon Pariisissa Jaanan kanssa. Onneksi pääsi kotiin lepäämään. Väsynyt, mutta onnellinen, kuvaa hyvin tämän hetkistä olotilaa. Nyt kuvien katselua ja hiljaista mietiskelyä viikon tapahtumista.

Viikko oli kulttuuripainotteinen. Nuorena on tullut tanssittua niin paljon Pariisin pöytien ja baaritiskien päällä, ettei näin vanhana enää tarvitse ravintoloita koluta.

Meillä oli hotelli aika lähellä Oopperaa, josta on helppo kulkea joka suuntaan. Kävimme viikon aikana läpi 16 museota. Määrä on suuri jopa meikäläiselle. Kuitenkin minulla oli selvä syy siihen.

Nautin museokäynneistä joka solullani. Vain aika ei tahtonut riittää. Myös jalat meinasivat sanoa

sopimuksen irti, sillä niitä tuli kuormitettua liikaa. Joka ilta ne tuntuivat huutavan hoosiannaa ja aavemariaa samaan aikaan.

Meillä oli museopassit, mutta paljon erinomaisia museoita jää niiden ulkopuolelle. Suosittelen käyntejä myös niissä. Museopassi ei ole ainoa ratkaisu. Vaikkapa pieni ja  tunnelmallinen nukkemuseo de la Poupée. Museon vieressä on viehättävä Anne Frankin puisto. Pienet puistot jaksavat aina yllättää Pariisissa. Kaiken kiireen keskellä voi myös hiljentyä ja ladata akkuja.

Pariisin museoissa riittää katsottavaa. Niin paljon kauniita ja hienoja esineitä, pää on aivan sekaisin. Pariisin katujen taiteilijat tuntuvat vieläkin elävän keskuudessamme.

Sevresin museossa oli Pekka Paikkarin töitä. Ihastuin ensin töihin ja sitten huomasin hänen olevan Suomesta. Minun pitää häpeäkseni tunnustaa, etten tuntenut hänen töitänsä aikaisemmin.

Museoiden kokoelmat ja esillepano ovat huippuluokkaa. Kokoelmia kartutetaan jatkuvasti.

Aina ei ole ollut niin. Myös nyt arvostettuja ja koko pohjan Pariisin nykyisille museoille luoneet impressionistit olivat kerran hyljeksittyjä. Pystymmekö me Suomessa näkemään omat vahvuutemme vai vasta sitten kun se on jo liian myöhäistä?

Kuvasimme paljon viikon aikana. Kuvien purkamisessa ja tiedostamisessa menee varmaankin vuosi. Kaikissa museoissa ei saanut kuitenkaan kuvata, joka oli pettymys. Yksi tällainen oli Musée d`Orsay.  Onneksi useimmissa sai kuvata.

Pariisi pitää pintansa, se ei paljonkaan muutu vuosien varrella. Hyvä näin. Se on kaunis ja ruma samaan aikaan. Kaupungista löytyy niin paljon katseltavaa, ettei siihen koskaan kyllästy. Kaupunki on erilainen eri vuodenaikoina. Sen takia Parisissa pitäisi käydä aina uudestaan.

Löydän Pariisista aina uusia nyansseja. Värejä, muotoja, katseita, hajuja ja ilmeitä. Pariisi ei tule mielessäni koskaan valmiiksi. Se elää vahvasti muissakin, kuin Utrillon maalauksissa.

Museohössötysteni välissä ehdimme Jaanan kanssa käydä myös jokiristeilyllä ja Givernyssä Monetin puutarhaa katsomassa. Pariisi, et pettänyt minua tälläkään kertaa. Olen yhä hullaantunut sinuun.